Поиск

Belomorsk 07-10.7.2017


SVS Haapaveden osasto järjesti kaupungin tukemana ystävyyskaupunki matkan Belomorskiin. Varsinaisiin järjestelyihin paikan päällä vastaavasti VSS Belomorsk ja kaupunki. Useat yksityiset ihmiset sekä Valio, Halpa-Halli ja Veikon kone lahjoittivat tai muuten tukivat tulijaisviemisiä kaikkiin vierailukohteisiin, ja varsinkin isolla sydämellä orpokotiin.

Lähtö matkaan tapahtui liikuntahallin parkkipaikalta perjantaina 7.7.2017 klo 8:00. Tilausmatkat Moilanen vei ensin hieman isommalla bussilla Kontiomäen Shellille, jossa vaihdettiin sopivamman kokoinen linja-auto ja varsinaiseksi matkan kuljettajaksi Pekka Moilanen. Perinteisesti tällä huoltoasemalla on pidetty ensimmäinen tauko ja hankittu tarvittava vesi tms. matkan alkutaipaleelle, joka kieltämättä on tien huonokuntoisuuden vuoksi melkoinen kokemus.

Tulli muodollisuudet menivät hyvin ja ilman sen kummempia ylimääräisiä odotuksia, vaikkakin tullessamme oli jo paikalla hieman ruuhkaa. Kaikista etukäteispelotteluista huolimatta virkailijoiden kuultiin jopa hieman naureskelevan, mikä kyllä on poikkeus normaaliin yrmeyteen verrattuna. Oli miten oli, Kostamukseen saavuttiin aikataulun mukaisesti lounaalle ravintola Kristalliin.



Lounaan jälkeen matka jatkuu, ja paikallisen Cosmos kaupan rahanvaihdon ja ostosten jälkeen jo hieman iloisemmin mielin. Tosin ei jatku heti, sillä jokin vaate tms. ostos oli vielä käytävä pikaisesti suorittamassa marketin nurkilta.


Kostamuksen jälkeen alkaakin tie huonontua ja ennen varsinaista kynnyspelto-etappia pysähdyttiin kahvitauolle Tikshaan, Anna Virtasen mökille. Anna oli leiponut erilaisia pullia ja piirakoita ja kahvi oli mitä ilmeisemmin ihan Suomalaista paahtoa. Kahvi, kun ei ole ihan samanlaista Venäjällä, joka myöhemmin opittiin huomaamaan.


Lopulta, jonkun mielestä ehkä vihdoinkin, saavuttiin perille noin yhdeksän aikaan illalla hotelli Gandvikiin, jossa odottikin Ljubov ja Anna Sidorova toivottamassa meidät tervetulleiksi Belomorskiin. Illallinen heti saapumisen jälkeen, sillä olimme noin tunnin myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Vielä jaksettiin kuitenkin istua hetki illallisen jälkeen kuohari lasillisella, ennen vetäytymistä huoneisiin yli puolen vuorokauden matkustamisen jälkeen.


Lauantaina 8.7.2017 alkoi ohjelma aamupalalla, joka itselleni on aina haasteellinen kovana kahvin juojana, sillä murukahvi ilman maitoa tosin pikkupurkillisella ”kermaa” ei vain tahdo saada koneita käyntiin kropassa. Maassa maan tavalla, joten niillä mennään mitä on tarjolla.

Klo 9:30 vierailu Belomorskin piirin keskussairaalaan, missä johtava ylilääkäri Marina Anisimova Vladislavovna toimi meillä oppaana ja esitteli sairaalan toimintaa, kertoi laitteistosta ja koko suuren alueen keskeisen sairaalan toiminnasta. Useampaan otteeseen oli todettava, kuinka erilainen tämä Suomalaisen sairaalan verrattuna on. Melko kiireisen oloiseen Suomessa, täällä vastaavasti oli hyvin hiljaista, jopa verkkaisen oloinen tunnelma. Sairaalassa tehdään isoja aivo ja sydän leikkauksia ja hoidetaan kaikki mahdollinen, kaikkein vaikeammat tapaukset tosin toimitetaan Petroskoihin, joka on Karjalan tasavallan pääkaupunki.




Klo 11:00 Saavuimme vierailulle orpokotiin, jossa meitä varmasti oli odotettu jo kuumeisesti. Lapsia oli nyt 17, sillä ennakko tiedon mukaan kahdestakymmenestä kolme olivat saaneet uuden kodin tällä välillä. Lapsia on ihan pienistä aina seitsemäntoista vuoden ikäisiin asti ja 18 onkin yläikäraja tässä kodissa. Paljon oli tuomisia, mutta ehkäpä parasta oli kuitenkin se karkkivuori, joka näytti olevan kovin mieluinen. Yksi pieni tyttö kertoi toivovansa suomalaiselta joulupukilta pientä poroa. Vaan sattuipa hyvin, sellainen löytyikin jo nyt tuliaisten seasta. Voitte vain kuvitella sitä ilmettä ja poron hellää syleilyä pienen tytön sylissä. Tuomisia oli mikroaaltouunista erilaisiin peleihin mm. koripallo- ja frisbeegolf pelit, Oltermanni juustoa ja Haapaveden logolla varustettu juustohöyläsetti sekä lasten vaatteita. Myöhemmin toimitettiin aikuisten vaatteita Belomorskin sosiaalitoimistoon jaettavaksi niitä tarvitseville.


Hieman, kuten joka kerta, orpokodista lähdettäessä jää säälin sekainen tunne, mutta kuitenkin myös hyvä mieli siitä, että on edes vähän voinut auttaa ja ilahduttaa näitä pieniä kovia kokeneita lapsia.

Täältä suuntasimme takaisin hotellin ravintolaan lounaalle, joka jäi hieman lyhyeksi aikataulun vain auttamattomasti venyen ja ajan kuluvan jättiloikkauksin, vaikka kuinka pyrkisi täsmällisyyteen.

Klo 13:00 siirryimme Belomorskin kaupunkipäivän kukkienlasku seremoniaan Pashkovin puiston muistomerkille. Haapaveden Kaupunginjohtaja Antti-Jussi Vahteala laski myös kukat kunnianosoitukseksi Suomea edustaen.


Muistomerkiltä matka jatkui marssilla kaupungin Hillaniityn tapahtumatorille. Osa marssi muiden mukana ja heikompijalkaiset tulivat moottorimarssilla perässä bussilla. Tapahtumassa oli kaupunkilaisten muistamiset, ansio- ja kunniamerkkien luovuttamiset sekä erilaisten kilpailujen palkitsemiset ja mitalien jako. Ohjelmassa oli lisäksi konsertti, pienimuotoiset juhlamarkkinat, kesäkahvila, ”kirjastosatama” (Belomorskin kirjaston liikkuva lukusali) sekä tervehdyspuheet. Kaupunginjohtaja esitti Haapaveden tervehdyksen painottaen ystävyyskaupunkien tärkeyttä kulttuurinvaihdossa jo vuosikymmeniä jatkuneessa yhteistyössä.


Tilaisuudessa esiintyi myös Haapaveden loistava Kaarnatuuli yhtye, josta muutama jäsen puuttui. Diana kuitenkin oli laulamassa puuttuvien jäsenten poissa ollessa, ja esitys oli kuulijoiden mielestä aivan erinomainen. Yhtye kertoi jälkeenpäin ongelmista äänentoistolaitteiston kanssa, jolloin eivät itse kuulleet omaa ääntään ja se hankaloitti esiintymistä. Siitä huolimatta laulurepertuaari oli koskettava, hyvä ja koska molemmilla kielillä laulettiin varmasti myös koko yleisön mieleen.


Lopuksi, ennen kuin lähdimme eteenpäin, esiintyi Balalaika-mix duetto Vologdan kaupungista. Itse en ole vastaavaa koskaan kuullut ja esitys oli aivan ällistyttävän hyvä.


Klo 18:00 alkoi hotelli Gandvikin ravintolassa juhlaillallinen. Isäntänämme toimi Aleksei Popov, koska kaupunginjohtaja Vladimir Popov oli itse joutunut viime tingassa perumaan osallistumisensa kiireellisten työasioiden vuoksi. Iloksemme Balalaika-mix dueton esiintyjät tulivat myös illalliselle mukaan ja myöhemmin esiintyivät Kaarnatuulen kanssa. Illallisjuhla oli taas kerran mitä mukavin, hyvän ruoan, pienten puheiden, tanssin ja laulun merkeissä.








Sunnuntai 9.7.2017 alkoi kuten edellinenkin päivä aamiaisella hotellissa. Aamiaisen jälkeen lähdimme Belomorskin kirjaston vieressä sijaitsevaan pieneen Sovovetskin Zosiman ja Savvatien ortodoxiseen puukirkkoon, jossa oli parhaillaan hartaustilaisuus käynnissä. Naiset joutuivat peittämään hiuksensa huivilla, kuten tapana on ja huiveja löytyi lainaan, mikäli itseltä olisi sattunut puuttumaan. Kirkko on idyllisellä paikalla aivan aivan Sorokan joen rannalla, jossa vesi virtaa vielä vauhdilla Vienan mereen.



Kirkonmenoja jonkin aikaa seurattuamme matka jatkui Vygskiin kalankasvatuslaitokselle klo 10:30. Laitos on Suomen mittapuussa melko vaatimaton ja kuuleman mukaan kalojen kasvunopeus melko hidasta. Siitä huolimatta laitoksen johtaja oli erittäin ylpeä kasvattamosta ja esitteli alueella altaissa olevia eri ikäisiä kalanpoikaisia. Lisäksi johtaja valotti myös, miten koko prosessi toimii siitä, kun mäti tuodaan laitokseen siihen, kun kalat lasketaan samaan jokeen mistä mäti on aikanaan saatu.


Klo 11:30 palattiin, ohjelmasta poiketen, takaisin hotelille lounaalle ja hakemaan mukaan seuraavaan paikkaan niitä, jotka jo aikaisemmin olivat nähneet kalankasvatuslaitoksen.

Klo 13:00 suunnattiin Zalavrugan kalliopiirroksille tai oikeammin kaiverruksille, sillä nehän ovat sileään kallioon noin 6000 vuotta sitten kiviin kaiverrettu. Paikalle oli järjestetty entisajan kulttuurin festivaalit. Muinaisin vaatetuksin pukeutuneet nuoret esittivät teatterinäytelmän, miten siihen aikaan on oletettu eletyn. Kalliopiirroksilla kierrettiin opastettu kierros, tutustuen valtaavaan määrään erilaisia kuvia, kuvaelmia sekä kalastuksesta että metsästyksestä. Alueelle oli järjestetty erilaisia työpajoja mm. entisajan naisten korut, kalliopiirrosten kopiotekniikka, suojelulelu ”poro” sekä vanhan ajan keramiikka suojelukorut. Lopuksi juotiin vielä risusamovaarilla keitettyä teetä tai kahvia metsäkahvilassa. Aikaisemmilta ajoilta tutut oppaat, jotka ovat myös vierailleet Haapavedellä, olivat pukeutuneet nahkaisiin asuihin tunnelman mukaisesti. Kävelymatkaa bussilta metsän läpi kertyi reilun kilometrin suuntaansa, mikä on melkoinen matka huono jalkaisille, joten tulevaisuutta ajatellen siihen on varauduttava. Nytkin osa jäi pois tältä käynniltä tästä johtuen ja itselläni matka oli edellä mainituista syistä myös sangen haasteellinen, mutta jälkeen päin sanottuna kaiken arvoinen; hieno paikka.






Palasimme takaisin päivälliselle hotelliin ja sovittiin museovierailun pois jättäminen, sillä Diana oli kääntänyt pitkän historiakirjoituksen, josta luki osan tulomatkalla ja loppu osa oli tarkoitus lukea menomatkalla. Teksti sisälsi suuren osan juuri museossa esitettäviä tavaroita ja asioita. Lisäksi oli tehty yhteinen päätös siitä, että siirrytään vielä illalla Kostamukseen, jossa yövytään. Näin myös päivällisen jälkeen tehtiin. Viiden ja puolen tunnin bussimatka tien olleessa siinä kunnossa, että bussi sekä matkustajat ovat todella kovilla oli tosi järkevä tehdä yötä vasten. Oltiin valmiiksi Kostamuksessa aamulla, josta oli hyvää aikaa käydä ostoksilla, kampaamossa ja missä kenelläkin oli tarvetta käydä.

Lounas syötiin perinteisesti Okey ravintolassa, missä laajasti tunnettu seljanka keitto on aivan huippu hyvää. Säät suosivat ja itse asiassa alkoi olla reilusti päälle kahdenkymmenen asteen lämpötila, ennen paluumatkalle lähtöämme, joka alkoi hieman ennen klo 14:00 iltapäivästä.


Summa summarum, Rollen mielestä:

Kaikki järjestelyt sekä etukäteen, että paikalla oli hyvin tehtyjä. Kaikki toimi kuten oli ajateltu mutta kuten usein tällaisten matkojen ollessa kyseessä, hieman joudutaan joustamaan ja

tekemään muutoksia. Vaikka kaikki joskus tuntuu hieman kiireeltä, kaikkeen ehditään ja hyvällä mielellä voisi sanoa, että kannatti osallistua joka kohdassa.

Ihmiset ovat ystävällisiä, ruoka on hyvää, hinnat ovat edullisia ja vaikka pientä erilaisuutta on kotioloihin, voi vain todeta: on hyvä nähdä, miten muualla eletään. Kaikki ei ehkä ole niin luksusta, mutta siksi onkin aina niin mukavaa palata kotiin.

Pitkä bussimatka sujui taas kerran rattoisasti rupatellen, laulun raikuessa bussin takaosan laulajien ansiosta. Hieman politikoitiin, parannettiin maailmaa, mutta ennen kaikkea koko matka oli mukavan seuran ansiosta todella mieleen painuva, mukavia ikimuistettavia muistoja kartuttava ja varmasti monelle meitä Belomorskissa odottaneilla yhtä lailla hienoa, että kävimme.